Nyt se on tavoittanut minutkin, vaikka kuinka yritin väistellä. Nimittäin kaamosväsymys. Ei riitä että väsyttää, ja olo on alakuloinen ja vetelä, sen lisäksi on pohjaton nälkä ja herkkujakin tekee mieli. Taisin yödö kourallisen piparitaikinaa kun väännettiin eilen joulupiparit. virhe. Toisaalta valmiit piparit saavat osaltani jäädä kaappiin, niitä ei tee ollenkaa mieli. Viime vuodeenkin joulupiparit ovat vielä purkeissaan.. mutta se joulun tuoksu <3
Nyt on pakko saada syömistä kuriin ennenkun turpoan lisää. Oon koittanut töissä syödä ateriankorvikkeita tai pelkkää proteiiniakin välillä, mutta ei toimi, syön kumminkin jotain lisäksi kun ei ne nälkää vie. Outo juttu muuten, että kesällä ja keväällä nälkä ei oo ollenkaan niin paha, kun taas syksyn ja talven pimeydessä mikään määrä ruokaa ei tunnu olevan tarpeeksi. Mutta, kuten sanottu, lupaan yrittää tsempata taas. Peilikuva kyllä muistuttaa, miksi. Liikunnan osalta viikko ei ole kuitenkaan mennyt pieleen, onneksi. Maanantaina illalla kävin lavis-tunnilla, se on mun ihan lemppari! Tosin nyt olo oli niin väsynyt ja flegmaattinen ettei siitä mitään tuntunut tulevan mutta saimpa jätettyä 450 kcal jumppasalin lattialle. Tiistaina kävin koiran kanssa lenkillä, silloin oli vielä ihana luminen keli ja pikkupakkanen, joten oli mukavaa talsia ilman kiirettä. Sen jälkeen tein pikaisesti vartin verran kahvakuulailua ja kokeilin uutta foam rolleria, aikas jännä kapistus. Eilen mulla oli töistä vapaapäivä, joka tosin kului liikkeellä omien hiusten kanssa. Koiran kanssa paineltiin yli puolentoista tunnin lenkki vesisateessa ja ilta kuluikin kokkaillessa ja leipoessa, pitkästä aikaa.
Aloitin tosiaan arginiinin syömisen eilen ja varmaan johtuu nyt siitä mutta päänsärky on hillitön ja olo kuin hikisellä sukalla, tänään ei kulje. Töistä pääsen lähteen seitsemältä, täytyy yrittää illalla käydä ainakin lenkillä. Houkuttelisi hirvittävän paljon hankkia pt jos siihen olisi rahallisesti mahdollisuus.. En tiedä olisiko se ollenkaan hyvä ajatus vai saisiko ahdistumaan entisestään.. Kai ainakin miettiä voisi.. Tavallaan silti tiedän ettei omaa hyvinvointiaan voisi ulkoistaa kenellekään toiselle, mutta apua, tukea ja motivaatiota sillä kyllä voisi saada ja se kai pääpointti olisikin 🙂 Silti jotenkin koko ajatus jännittää ja kauhistuttaakin, että nostaisiko jo haudattu sairas mieli taas päätään vai voisiko ammattitaitoinen ihminen oikeasti auttaa minua tässä? Ainakin kiinnostaisi kokeilla. Tiedän vaan että semmonen kurja asia kun raha on jo yksistään liian iso este. Haaveilla saa aina ja se kannattaa, tästä kun rämmitään pimeyden ja loskan läpi niin eiköhän se kroppakin saavuteta, ainakin pikkuhiljaa!
Tiedän että saavuttaakseen tavoitteensa ihmisen pitäisi ensin uskoa itseensä. Entäs jos itsetunto on aivan nollissa eikä millään pysty ajattelemaan että vielä minä onnistun, vielä joskus olen kaunis ja laiha? Miksen osaa kultaista keskitietä. Asioiden vetäminen liian tiukaksi onkin melko helppoa. En kuitenkaan halua sellaista, haöuan laihtua ilman että koko elämän tarvisi pyöriä ruokalautasella. Huomaan edelleen vihaavani omaa kroppaani surullisen paljon. Se näyttää omaan silmääni niin rumalta, niin suurelta. Sanotaan että pitää rakastaa itseään jotta voi rakastaa muita, ja niin se varmasti onkin. Ainakin itse tiedän oman huonon suhtautumisen kroppaani vaikuttavan pahasti myös parisuhteeseen. Ihme että onkaan kestänyt tätä riepottelua, kyllä mä saan olla onnellinen miehestäni.
Nyt mä olen kuitenkin päättänyt suhtautua tähän eri tavalla, vaikka se vaatiikin hulluna harjoittelua. Mä aion kuitenkin oppia ettei ihmisarvo ole kiinni kiloista tai senteistä, ja uskon voivani päästä ihannemittoihini ihan normaalilla elämällä. Tai, ainakin haluan uskoa niin. Mulla on pitkään ollut univaikeuksia ja väsymystä, minkä huomaan aiheuttavan nälkää ja makeanhimoja. Hankin vihdosta viimein Foreverin Aloe vera- juoman lisäksi myös arginiinia, josko se auttaisi ainakin pidemmän päälle voimaan paremmin. Ainakin näyttöä on, toivottavasti toimii myös mulla. Nyt tarvisi jostain repiä energiaa tähän pimeeseen ja kylmään jotta jaksaisi painaa jouluun asti. Jos saisin edes kilon tai kaksi pois ennen joulua, tiedän että motivaatio olisi hurja. Tällä hetkellä aineenvaihdunta on ainakin niin jumissa, ettei muutaman viikon jutta-dieetti liikauttanut painoa ollenkaan. Ei se myöskään noussut ole pitkään aikaan, kai vaan jumittaa paikallaan ja stressaan asiasta niin paljon ettei ihmekään.
Toivon että pääsen vuodden sisällä tilanteeseen, jolloin voin katsoa hyvillä mielin peiliin ja ajatella että kyllä mä olen ihan nätti. Nyt en pysty ajattelemaan niin. Vyötärölle palautunut rehellinen läski vetää mielen matalaksi, mutta tästä on suunta vain ylöspäin, kohti hoikempaa kroppaa. Nyt pitäisikin nousta sohvalta ja yrittää pysyä hereillä niin että saisi vielä raahauduttua lenkille. Viime yönä pyörin sängyssä neljään asti joten parin tunnin unilla ei hirveästi hurrata. Toivotaan että ensi yö olisi vähän helpompi. Jaksaisi paremmin tehdä viisaita valinnoita ruokapöydässäkin.. Voin nimittäin sanoa että tämän päivän einessiskonmakkarakeitto ei pahemmin vakuuttanut 😀 Mä nappaan nyt ton karvaisen kaverin sohvalta ja lähen hipsimään tonne pimeyteen. Toivottavasti muilla on ollut pirteempi päivä tänään! 🙂
Meidän ”pieni” pentu 😀
Ajatuskatko. Yleensä olen älytön kirjoittaja. kotoa löytyy kymmeniä vihkoja täynnä runoja, tekstiä, vain ajatuksenvirtaa. Koulussa ainekirjoitukset oli mun bravuureita ja niistä tuli aina kymppi, tekstiä syntyi kuin itsestään. Viimeiset viisi vuotta oleen kirjoittanut enemmän ajatuksenvirtaa ja runoja entiseen blogiin, niin onkin yllättävän vaikeaa kirjoittaa ihan aidosti vain tästä hetkestä. Viime viikon hullu kiire on selvästi rauhoittanut tämän viikon, kerrankin aikaa päivällä käydä koneella ja istua alas syömään. Tässähän kävi kaiken lisäksi niin että jääkaappiin tekemäni eväät jäi aamun hosumisessa sinne joten oli pakko hakea valmista ruokaa kaupasta. Harmittavaa kuinka pieni valikoima täällä maalla kaupassa loppuviimeksi on. Nokialla välillä asuessani oli hauska huomata että vaikkei aina tehnyt eväitä, oli helppo käydä kaupasta hakemassa vaikkapa lohta ja vihreää salaattia evääksi tai runsas valmissalaatti. Täällä ei paljon valmissalaatteja näy, saati tuoreruokatiskiä, mutta onneksi on kuitenkin huippupalvelua ja rennot myyjät 🙂 Itsekin asiakaspalvelijana kiinnitän huomiota esimerkiksi juuri myyjiin ja annan tosi mielelläni hyvää palautetta vaikkapa iloisesta hymystä. Ikinä ei voi hymyillä liikaa, sen olen itsekkin huomannut. Vaikka omat ajatukset velloo joskus syvällä, en koskaa unohda hymyillä ja moikata vaikka lenkillä vastaantulevia ihmisiä.
Siitä tuliki toi lenkkeily mieleen. Ulkona on sairaan kaunista ja viime viikon pimee harmaus on vaihtunut ihanaan lumipeitteeseen. Tiellä on tosin liukasta ja työmatkat on pakko ajella rauhakseen mutta valoa ja jouluista fiilistä se jokatapauksessa tuo! Otetaan siitä ilo irti niin kauan kuin se kestää. Rupesin oikein miettimään lauantai-iltana kun olin ystäväni kanssa lenkillä, että miksi sitä ei jotenkin tule samalla tavalla ajateltua liikuntana? Onhan kävely kuitenkin reippaimmillaan hyvää ja tehokasta peruskuntoliikuntaa ja sen lisäksi tekee takuulla hyvää päälle. Harvassa on ne lenkit joiden jälkeen ei olisi parempi mieli. Ja jos on kylmä, voi aina laittaa saunan päälle ja mennä tullessaan nauttimaan löylyistä ja peseen lenkkihiet pois. Kävellessä usein ajatuskin kulkee paremmin, raitista ilmaa nääs. Viime viikolla päätettiin suunnata vähän pidempi lenkki ja pimeäkin yllätti kesken. Meillä päin katuvaloja on kyllä isommilla teillä muttei kuitenkaan millään hiekkateillä, sen verran maalla asutaan. Siinä on ihan oma tunnelmansa kulkea pimeää tietä ja kuulla vaan omat ja koiran askeleet. Mulla on kyllä niin vilkas mielikuvitus että kuvittelen pimeässä kuulevani paljon muutakin ja pelkään karhuja ja susia kun niistäkin on havaintoja ollut. Onneksi mikään peuraa tai supia kummallisempi ei ole osunut ainakaan oman lenkkini varrelle, toivottavasti ei osukkaan. Kävellessä kerkiää kauheen hyvin miettimään kaikenlaista, joskus vähän liikaakin.
Tänään lenkki jää varmaan väliin koska mies suuntaa illalla koiran kanssa peurametsälle, mutta aattelin töiden jälkeen mennä lavistunnille ja ehkä jäädä sen jälkeen jumppaan, jos virtaa riittää. Ruuaksi aattelin vääntää kanakiusausta, josko siitä saisi huomiseks eväitäkin. Olen kokkailun kanssa vähän peukalo keskellä kämmentä eikä meillä mitään gourmetruokaa syödä mutta itsetehtyä kumminkin. Ensimmäisen einesruuan olen ostanut viime kuussa, ja toistaiseksi se on jäänyt viimeiseksi. Ei vakuuttanut 😀
Palataan asiaan myöhemmin 🙂
Superhyvää kinkkukeittoa viimeviikolta 🙂
että tämmönen rojekti..
Edelliset viisi vuotta voisi jakaa jaksoihin painon, tai oikeammin syömisen kanssa kamppailuista. Milloin on oksenneltu, milloin anorektinen puoli on saanut vallan. Välillä on pakkoliikuttu, liikaa ja välillä vaivuttu masennukseen. Pari vuotta sitten totesin olevani niin pohjalla että pakko hankkia apua. Sainkin sitä ja viimeiset puoli vuotta olen kokenut olevani oikeasti terve. Enää syöminen ja painontarkkailu ei hallitse elämääni, nykyään se on vain osa sitä. Painoa on nyt noin viisi kiloa enemmän kuin haluaisin ja aion hankkiutua siitä eroon viisaasti. Aion olla oman itseni ihmiskoe. Voiko laihtua ilman pakkomielteisyyttä ja jokaisen kalorin laskemista, ilman että tekee siitä kaiken keskipisteen? En tiedä vielä mutta uskoisin niin. Omalla kohdallani kyse ei ole siitä ettenkö tietöisi mitä syödä tai ettenkö pystyisi noudattamaan tiukkaa ruokavaliota. Ei, ei todellakaan, Kuten jokainen syömishäiriöstä kärsinyt varmasti tietää, olemme käveleviä kalorilaskureita. Ota kaupan hylllystä tuote, muistan melkein sen makrot ulkoa edelleenkin. Kyse onkin nyt siitä, saanko painoa pudotettua ilman että siitä tulee elämää hallitseva askel. Liikunnasta tykkään, mutta senkin vedän liian helposti yli. mikä kuluttaa eniten, sitä harrastetaan. Aion suhtautua tähän samoin kuin ruokailuun, rennosti mielekästä liikuntaa. Kävelyä, zumbaa, tanssitunteja, jumppia. Niistä tulee hyvä mieli ja uskon että kroppakin siinä tiivistyy. Tärkein tavoite onkin hyvinvointi, sekä henkinen että fyysinen.
Viikonloppuna lähdin niille kuuluisille yksille, joiden jälkeen raahaudutaan sekaisin kuin seinäkello kotiin eikä saada avainta sopimaan lukkoon. Aiemmin morkkis on ollut aivan valtava, satoja kaloreita kaadettu kurkusta alas, mitä väliä millään on. Nyt kuitenkin söin sunnuntaina terveellisen aamupalan ja päätin vain jatkaa taas askel kerrallaan parempaan. Haluan pitää myös hauskaa ja juhlia. Ei tää ole mulle enää kilpailu kuka pudottaa nopeiten, kuka syö tarkimmin. Viime viikolla työpäivät venyivät jopa 12- tuntisiksi, koska yrittäjän on turha laskea työtuntejaan. Nautin saadessani tehdä asiakkaista kauniita ja antaa heille hyvänmielen hiusten lisäksi. Eväät olivat mallia nutrilett, koska aikaa syömiseen ei ollut. Päätin olla ottamatta tästä stressiä, panostetaan ruuan laatuun sitten paremmalla aikaa. Pääasia että Kalorit jäivät miinukselle ja asiakkaat tuli hoidettua ajallaan. Päätin nyt julkaista muutaman kuvan tämänhetkisestä kropasta, koska tunnetustihan kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Avainsanat: historiikki, kuvat, nykyhetki, tavoitteet
Aluksi olisi varmaan aiheellista vähän kertoa tavoitteista. Tällä hetkellä pituus/ paino on 173cm/71.3 kg. Kuvia saatte heti kun tämä tekniikan ihmelapsi onnistuu ne siirtämään kännykältä koneelle asti. Kuten edellinen lause jo varmaan kertoo, tekniikka ei oo meikänaisen vahvimpia puolia joten armoa sen osalta 😀 Mitäpä muutenkaan vetämään hommaa niin vakavaksi. Mummun ohje ”kasvakaa isoiksi muttei aikuisiksi” onkin taas paikallaan. Olen aina ollut kohtuu isokokokoinen, mitä nyt muutama vuosi sitten painoa lähti rippaasti syömisvammailun myötä mutta kuitenkin. Paino on vuosien mittaan palannut takaisin uomiinsa ja nyt olisi tarkoitus päästä viidestä kilosta eroon. Tavoitteena on terve, hoikka mutta kuitenkin naisellinen kroppa ja rento syöminen ja elämä. Ihmedieeteille ei ole aikaa tai halua ja syömisen runko onkin perusterveellinen, mitä nyt viikonlopun juhlinnat ja lauantaikarkkipussit keinuttavat. Likunnan lisääminen on varmaan ensimmäinen askel nyt kun on taas vauhtiin päästy. Olen hirveän hyvä saamaan jostain asiasta pakkomielteen ja siitä yritetään pysyä kaukana. Rentoa meininkiä ja energiaa!! 🙂
Mulla oli tänään vapaapäivä ja oonkin viettänyt sen kotihommia tehden, hoitanut firman juoksevia asioita ja lenkkeillyt koiran kanssa. Palaan asiaan myöhemmin jahka olen saanut loput kuvat koneelle!
terkuin -K-
Moikka! Ensimmänen kirjoitus uuteen bloggin, jännittää. Blogia olen kirjoittanut vuodesta 2011 osoitteessa www.ainut-laatuaan.vuodatus.net . Matkaan on mahtunut syömishäiriötä ja masennustakin mutta nyt koen että vanhat on aika jättää taakse ja aloittaa matkan seuraaminen uudessa blogissa. Olen ammatiltani parturi-kampaamoyrittäjä ja perustanut hiljattain oman liikkeen, jossa työpäivät venyvät melko pitkiksi. Asun pienellä paikkakunnalla koiranpennun ja avomieheni kanssa. Blogi seuraa matkaani timmimmäksi mimmiksi ja tarkoitus on tuoda päiviinne iloa, energiaa ja kykyä nauraa itselleen, koska sitä tässä maailmassa ei koskaan ole liikaa. Tervetuloa mukaan! 🙂
