Millä saisikaan uskomaan omaan itseensä?

Tiedän että saavuttaakseen tavoitteensa ihmisen pitäisi ensin uskoa itseensä. Entäs jos itsetunto on aivan nollissa eikä millään pysty ajattelemaan että vielä minä onnistun, vielä joskus olen kaunis ja laiha?  Miksen osaa kultaista keskitietä. Asioiden vetäminen liian tiukaksi onkin melko helppoa. En kuitenkaan halua sellaista, haöuan laihtua ilman että koko elämän tarvisi pyöriä ruokalautasella. Huomaan edelleen vihaavani omaa kroppaani surullisen paljon. Se näyttää omaan silmääni niin rumalta, niin suurelta. Sanotaan että pitää rakastaa itseään jotta voi rakastaa muita, ja niin se varmasti onkin. Ainakin itse tiedän oman huonon suhtautumisen kroppaani vaikuttavan pahasti myös parisuhteeseen. Ihme että onkaan kestänyt tätä riepottelua, kyllä mä saan olla onnellinen miehestäni.

Nyt mä olen kuitenkin päättänyt suhtautua tähän eri tavalla, vaikka se vaatiikin hulluna harjoittelua. Mä aion kuitenkin oppia ettei ihmisarvo ole kiinni kiloista tai senteistä, ja uskon voivani päästä ihannemittoihini ihan normaalilla elämällä. Tai, ainakin haluan uskoa niin. Mulla on pitkään ollut univaikeuksia ja väsymystä, minkä huomaan aiheuttavan nälkää ja makeanhimoja. Hankin vihdosta viimein Foreverin Aloe vera- juoman lisäksi myös arginiinia, josko se auttaisi ainakin pidemmän päälle voimaan paremmin. Ainakin näyttöä on, toivottavasti toimii myös mulla. Nyt tarvisi jostain repiä energiaa tähän pimeeseen ja kylmään jotta jaksaisi painaa jouluun asti. Jos saisin edes kilon tai kaksi pois ennen joulua, tiedän että motivaatio olisi hurja. Tällä hetkellä aineenvaihdunta on ainakin niin jumissa, ettei muutaman viikon jutta-dieetti liikauttanut painoa ollenkaan. Ei se myöskään noussut ole pitkään aikaan, kai vaan jumittaa paikallaan ja stressaan asiasta niin paljon ettei ihmekään.

Toivon että pääsen vuodden sisällä tilanteeseen, jolloin voin katsoa hyvillä mielin peiliin ja ajatella että kyllä  mä olen ihan nätti. Nyt en pysty ajattelemaan niin. Vyötärölle palautunut rehellinen läski vetää mielen matalaksi, mutta tästä on suunta vain ylöspäin, kohti hoikempaa kroppaa. Nyt pitäisikin nousta sohvalta ja yrittää pysyä hereillä niin että saisi vielä raahauduttua lenkille. Viime yönä pyörin sängyssä neljään asti joten parin tunnin unilla ei hirveästi hurrata. Toivotaan että ensi yö olisi vähän helpompi. Jaksaisi paremmin tehdä viisaita valinnoita ruokapöydässäkin.. Voin nimittäin sanoa että tämän päivän einessiskonmakkarakeitto ei pahemmin vakuuttanut 😀 Mä nappaan nyt ton karvaisen kaverin sohvalta ja lähen hipsimään tonne pimeyteen. Toivottavasti muilla on ollut pirteempi päivä tänään! 🙂

 

Meidän "pieni" pentu :D

Meidän ”pieni” pentu 😀

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi