rentoutta kävelemällä
Ajatuskatko. Yleensä olen älytön kirjoittaja. kotoa löytyy kymmeniä vihkoja täynnä runoja, tekstiä, vain ajatuksenvirtaa. Koulussa ainekirjoitukset oli mun bravuureita ja niistä tuli aina kymppi, tekstiä syntyi kuin itsestään. Viimeiset viisi vuotta oleen kirjoittanut enemmän ajatuksenvirtaa ja runoja entiseen blogiin, niin onkin yllättävän vaikeaa kirjoittaa ihan aidosti vain tästä hetkestä. Viime viikon hullu kiire on selvästi rauhoittanut tämän viikon, kerrankin aikaa päivällä käydä koneella ja istua alas syömään. Tässähän kävi kaiken lisäksi niin että jääkaappiin tekemäni eväät jäi aamun hosumisessa sinne joten oli pakko hakea valmista ruokaa kaupasta. Harmittavaa kuinka pieni valikoima täällä maalla kaupassa loppuviimeksi on. Nokialla välillä asuessani oli hauska huomata että vaikkei aina tehnyt eväitä, oli helppo käydä kaupasta hakemassa vaikkapa lohta ja vihreää salaattia evääksi tai runsas valmissalaatti. Täällä ei paljon valmissalaatteja näy, saati tuoreruokatiskiä, mutta onneksi on kuitenkin huippupalvelua ja rennot myyjät 🙂 Itsekin asiakaspalvelijana kiinnitän huomiota esimerkiksi juuri myyjiin ja annan tosi mielelläni hyvää palautetta vaikkapa iloisesta hymystä. Ikinä ei voi hymyillä liikaa, sen olen itsekkin huomannut. Vaikka omat ajatukset velloo joskus syvällä, en koskaa unohda hymyillä ja moikata vaikka lenkillä vastaantulevia ihmisiä.
Siitä tuliki toi lenkkeily mieleen. Ulkona on sairaan kaunista ja viime viikon pimee harmaus on vaihtunut ihanaan lumipeitteeseen. Tiellä on tosin liukasta ja työmatkat on pakko ajella rauhakseen mutta valoa ja jouluista fiilistä se jokatapauksessa tuo! Otetaan siitä ilo irti niin kauan kuin se kestää. Rupesin oikein miettimään lauantai-iltana kun olin ystäväni kanssa lenkillä, että miksi sitä ei jotenkin tule samalla tavalla ajateltua liikuntana? Onhan kävely kuitenkin reippaimmillaan hyvää ja tehokasta peruskuntoliikuntaa ja sen lisäksi tekee takuulla hyvää päälle. Harvassa on ne lenkit joiden jälkeen ei olisi parempi mieli. Ja jos on kylmä, voi aina laittaa saunan päälle ja mennä tullessaan nauttimaan löylyistä ja peseen lenkkihiet pois. Kävellessä usein ajatuskin kulkee paremmin, raitista ilmaa nääs. Viime viikolla päätettiin suunnata vähän pidempi lenkki ja pimeäkin yllätti kesken. Meillä päin katuvaloja on kyllä isommilla teillä muttei kuitenkaan millään hiekkateillä, sen verran maalla asutaan. Siinä on ihan oma tunnelmansa kulkea pimeää tietä ja kuulla vaan omat ja koiran askeleet. Mulla on kyllä niin vilkas mielikuvitus että kuvittelen pimeässä kuulevani paljon muutakin ja pelkään karhuja ja susia kun niistäkin on havaintoja ollut. Onneksi mikään peuraa tai supia kummallisempi ei ole osunut ainakaan oman lenkkini varrelle, toivottavasti ei osukkaan. Kävellessä kerkiää kauheen hyvin miettimään kaikenlaista, joskus vähän liikaakin.
Tänään lenkki jää varmaan väliin koska mies suuntaa illalla koiran kanssa peurametsälle, mutta aattelin töiden jälkeen mennä lavistunnille ja ehkä jäädä sen jälkeen jumppaan, jos virtaa riittää. Ruuaksi aattelin vääntää kanakiusausta, josko siitä saisi huomiseks eväitäkin. Olen kokkailun kanssa vähän peukalo keskellä kämmentä eikä meillä mitään gourmetruokaa syödä mutta itsetehtyä kumminkin. Ensimmäisen einesruuan olen ostanut viime kuussa, ja toistaiseksi se on jäänyt viimeiseksi. Ei vakuuttanut 😀
Palataan asiaan myöhemmin 🙂
Superhyvää kinkkukeittoa viimeviikolta 🙂
