vauhdikas viikko ja kaamosväsymystä..
Nyt se on tavoittanut minutkin, vaikka kuinka yritin väistellä. Nimittäin kaamosväsymys. Ei riitä että väsyttää, ja olo on alakuloinen ja vetelä, sen lisäksi on pohjaton nälkä ja herkkujakin tekee mieli. Taisin yödö kourallisen piparitaikinaa kun väännettiin eilen joulupiparit. virhe. Toisaalta valmiit piparit saavat osaltani jäädä kaappiin, niitä ei tee ollenkaa mieli. Viime vuodeenkin joulupiparit ovat vielä purkeissaan.. mutta se joulun tuoksu <3
Nyt on pakko saada syömistä kuriin ennenkun turpoan lisää. Oon koittanut töissä syödä ateriankorvikkeita tai pelkkää proteiiniakin välillä, mutta ei toimi, syön kumminkin jotain lisäksi kun ei ne nälkää vie. Outo juttu muuten, että kesällä ja keväällä nälkä ei oo ollenkaan niin paha, kun taas syksyn ja talven pimeydessä mikään määrä ruokaa ei tunnu olevan tarpeeksi. Mutta, kuten sanottu, lupaan yrittää tsempata taas. Peilikuva kyllä muistuttaa, miksi. Liikunnan osalta viikko ei ole kuitenkaan mennyt pieleen, onneksi. Maanantaina illalla kävin lavis-tunnilla, se on mun ihan lemppari! Tosin nyt olo oli niin väsynyt ja flegmaattinen ettei siitä mitään tuntunut tulevan mutta saimpa jätettyä 450 kcal jumppasalin lattialle. Tiistaina kävin koiran kanssa lenkillä, silloin oli vielä ihana luminen keli ja pikkupakkanen, joten oli mukavaa talsia ilman kiirettä. Sen jälkeen tein pikaisesti vartin verran kahvakuulailua ja kokeilin uutta foam rolleria, aikas jännä kapistus. Eilen mulla oli töistä vapaapäivä, joka tosin kului liikkeellä omien hiusten kanssa. Koiran kanssa paineltiin yli puolentoista tunnin lenkki vesisateessa ja ilta kuluikin kokkaillessa ja leipoessa, pitkästä aikaa.
Aloitin tosiaan arginiinin syömisen eilen ja varmaan johtuu nyt siitä mutta päänsärky on hillitön ja olo kuin hikisellä sukalla, tänään ei kulje. Töistä pääsen lähteen seitsemältä, täytyy yrittää illalla käydä ainakin lenkillä. Houkuttelisi hirvittävän paljon hankkia pt jos siihen olisi rahallisesti mahdollisuus.. En tiedä olisiko se ollenkaan hyvä ajatus vai saisiko ahdistumaan entisestään.. Kai ainakin miettiä voisi.. Tavallaan silti tiedän ettei omaa hyvinvointiaan voisi ulkoistaa kenellekään toiselle, mutta apua, tukea ja motivaatiota sillä kyllä voisi saada ja se kai pääpointti olisikin 🙂 Silti jotenkin koko ajatus jännittää ja kauhistuttaakin, että nostaisiko jo haudattu sairas mieli taas päätään vai voisiko ammattitaitoinen ihminen oikeasti auttaa minua tässä? Ainakin kiinnostaisi kokeilla. Tiedän vaan että semmonen kurja asia kun raha on jo yksistään liian iso este. Haaveilla saa aina ja se kannattaa, tästä kun rämmitään pimeyden ja loskan läpi niin eiköhän se kroppakin saavuteta, ainakin pikkuhiljaa!
